Atopia on viheliäinen vaiva. Minua se on kiusannut lähes koko ikäni. Lapsuudessa se esiintyi maitorupena taipeissa. Muistan lapsuudesta, kun käsivarteni olivat paksun ruven peitossa ja pahimmillaan iho oli ihan märkäinen. Muistan viettäneeni niin 15- kuin 20-vuotissyntymäpäivänikin sairaalan vuodeosastolla. Tuohon maailmanaikaan iho hoidettiin kuntoon osastojaksolla.
Raskaudet ja lasten saaminen helpotti vaivaa useiksi vuosiksi palatakseen entistä hankalampana. Neljänkymmenen ikävuoden jälkeen tuntui, ettei mikään helpota kiusallista kutinaa ja raapimista. Nykyaikainen hoito on tehokkaampaa, mutta se ei yksinään auta ympäristön kemikaalikuormituksen ollessa melkoinen. Vaatteet ovat iholla jatkuvasti ja niissä olevat pesuainejäämät on ärsyttäneet ihoa vaihtelevasti. Kun iho onollut huonoimmillaan, ei se ole sietänyt edes herkän ihon pyykinpesuaineita.
Muistan jo parinkymmenenvuoden takaa kun opettajakollegani kehui aina Marseillesaippuan erinomaisuutta. Silloin en ymmärtänyt, kuinka monipuolinen tuote tämä onkaan. Kun sitten hätä oli suuri ja piti löytää jokun todella ärsykkeetön pyykinpesuaine, niin muistui nuokin sanat mieleen. Tero puheli viisaita. Espanjanreissun jälkimainingeissa itse jalostamamme Marseille -pyykinpesuaine on osoittautunut ihan huipputuotteeksi!
